Tarinat

Julkaistu: 21.01.2015

( UUTTA! ) Nolo juttu - Oili Kinnunen - 19.4.2012

Heräsin radiossa meneillään olevaan mielenkiintoiseen keskusteluun. Ohjelmassa pohdittiin minkälaisissa tilanteissa ihminen tuntee häpeää, mikä on häpeämisen ja nolostumisen ero. Esitettiin, että työtön saattaa tuntea häpeää, mitä oli vaikea ymmärtää. Työpaikka voi mennä aivan ihmisestä riippumattomista syistä, ulkomaisista suhdanteista, onnettomuuksista, tulipaloista ja ties mistä. Koulukiusatun häpeän tuntemukset oli unenpöppörössä helpompi uskoa. Kiusaajat olivat lähellä ja tilanne toistui ja toistui, vaikka itse kyllä kokisin ahdistusta pikemminkin kuin häpeää kiusattuna olemisessa. Meidän koulussa ei kyllä ketään kiusattu. Siinä oli yksi syy hyvään luokkahenkeen.

Suljin radion, mutta unesta ei enää ollut tietoakaan. Aloin miettiä omia kokemuksia aiheesta. Varhaisin tilanne muistui mieleen neljävuotiaana papinlukusissa täydessä Raussin tuvassa. Oikeastaan en muistanut. Äiti oli kertomalla pitänyt sen mokan mielessä. Papin kätellessä kumarsin syvään ja esittelin itseni Matiksi, uudessa mekossa, punainen rusetti päälaella. Häpesiköhän äiti? Ei varmaan. Kai paremminkin nolasin äidin kasvattajana. Varhaisilta kouluvuosilta en muistanut mitään kiusallisia tilanteita. Ehkäpä olin torjunut sellaiset muistikuvat. Sitä ne sanovat aktiiviseksi unohtamiseksi.

Meillä oli juuri ollut keskikoulun viidennen luokan luokkakokous. Sieltä löytyi ainakin yksi esimerkki häpeämisestä, matematiikan tunnilta. Kokous on kyllä liian virallinen sana. Se oli viihtyisä tapaaminen luokkatoverin kotona maalaismaisemassa, jo toisen kerran kahden vuoden sisään. Siellä muisteltiin monenmoista. Lapseni epäilivät, että muistelemme joka kerta samoja asioita, kun tapaamisia on niin usein emmekä enää muista mitä olemme ennen tarinoineet. Nyt ainakin puhalsivat uudet tuulet. Yrjö ilmaantui kokouksiimme ensimmäisen kerran, kai puoli metriä pidempänä kuin koulun aloittaessamme. Olimme viimeksi tavanneet yli puoli vuosisataa sitten. Hänen kiusallisissa tilanteissaan opettajat olivat päätekijöinä: Kokkinen ja Esteri.
- Muistan kuin eilisen päivän sen matikan tunnin ensimmäisellä luokalla, seurantalon luentosalissa. Kokkinen keksi demonstroida jotain laskua pituuksien avulla. Hän kuulutti esiin luokan pisimmän ja lyhyimmän, Yrjö aloitti.
- Kuka on lyhin, Kokkinen patisti. 
- Halusin painua maan alle, sanoi Yrjö. Tuijotin Terttua. Toivoin, että hän nousisi seisomaan, mutta ei. Joka puolelta kuului ”Yr-jöö, Yr-jöö”, joten vääntäydyin ylös pulpetista.
- No Yrjö, kuinka pitkä sinä olet, kysyi Kokkinen.
- 133 senttiä, vastasin. Sitten maa nielaisi minut.
Pisin oli taatusti tyttö, sillä jo oppikoulun ensimmäisellä luokalla ikäero oli neljä vuotta. Vanhimmat olivat tyttöjä. Yrjö ja Juuso olivat pojista nuorimmat. He olivat aloittaneet kansakoulun vuotta muita aikaisemmin. Molemmat olivat kymmenvuotiaita tapahtumahetkellä.

Esteri esiintyy monissa tarinoissa, ehkä siksi että hän oli sen tärkeän ensimmäisen luokan luokanvalvoja, luokkakuvassakin. Toisekseen hän opetti monia aineita: luonnonhistoriaa, maantiedettä ja äidinkieltä. Mikä oli hänen pääaineensa emme tiedä. Ehkä jokin niistä kuului sodassa olevalle miesopettajalle. En muista, mitä ainetta Esteri opetti Yrjön tarinassa. Se olisi voinut olla eläinoppi.
Tarkastaja tupsahti pahaa aavistamattoman Esterin tunnille, muisteli Yrjö.
- Istukaa, sanoi Esteri ja liikahteli hätäisesti kateederilla. Hänen katseensa pyyhälsi yli ison luokan pari kertaa ennen kuin hän löysi soveliaan uhrin. Se oli yksi nuorimmista.
- Maija-Leena, tuletko tänne luokan eteen.
Maija-Leena kiipesi seisomaan kateederille Esterin luo. Opettaja tarttui tyttöä harteista ja pyöräytti ympäri, niin että Maija-Leena seisoi selkä oppilaisiin päin. Maija-Leenalla oli tiukka villapusero, joten hänen lapaluunsa erottuivat selvästi. Esteri nappasi hermostuneena karttakepin taulun reunalta ja käsi vapisten osoitti sillä Maija-Leenan harteita sanoen vakuuttavasti ”Tämä on solisluu”.

Muistikuvat Esterin anatomian opetuksesta kuuluvat Yrjön kokoelmiin. Itse en muista tapauksesta mitään. Oletettavasti oppi meni perille ilman epäilyä. Opettaja oli kaikkitietävä 10-vuotiaan näkövinkkelistä, ainakin minun. Ehkä en huomannut tarkkailla viisaampien luokkatovereitten ilmeitä ja eleitä. Esteri kutsui koko luokan kotiinsa ensimmäisen luokan keväällä. Jopa 37 oppilasta otti kutsun vastaan. Se on todistettavissa, sillä vierailu ikuistettiin ulkona Esterin talon edessä. Keskellä komeilee suurikokoinen hortensia, mikä oli äitini mielestä sopimaton lahja. - Kuinkas te nyt hortensian keksitte ostaa. Noloa. Sehän on vanhojenpiikojen kukka.
- Mutta Esteri Laine on vanhapiika, sanoin.
- No, sitä suuremmalla syyllä, vastasi äiti.
Se syy jäi käsittämättömäksi. Me pidimme naimattomina ja perheettöminä kaikkia opettajia, jotka asuivat yksin. Mitä pahaa siinä nyt oli, jos ei ollut miestä ja perhettä. Emme vielä ymmärtäneet kukkakieltäkään. Tahdoimme ilahduttaa luokanvalvojaa kaikkein komeimmalla kasvilla.

Oili Kinnunen, ent. HyönäNolo juttu sisältyy antologiaan ´Näillä mennään´. Kirjassa on 83 tarinaa, novellia, runoa. Saatavilla Myllykosken maailmannäyttelyn kirjamyynnistä 12.05.12, samoin kuin muistelmaromaaniani ´Amalia matkalla maailmalle´, josta noin neljäsosa sijoittuu Myllykoskelle.

1 lk Myllyk Yhteiskoulu


Kuvan henkilöt

Jallu - 03.09.2010

Näyttää siltä, että ainakin kerran onnistuttiin järjestämäänbileet, jotka jäivät ihmisten mieliin. Hyvä niin!

Itelleni ovat jääneet mieleen myös aika paljon surullisemmat juhlat.wHistoriaa opetti Heikki Kossila(?, meniköhän nimi oikein), jonka suurinopetuksellinen ansio oli varmaan se, etten ole vieläkään unohtanut Kreikanjumalia. Hänen vaimonsa opetti meitä myös ja suuri suru iski meihinoppilaisiin, kun tuo vaimo (Liisa?) kuoli vaikeaan sairauteen.Hautajaisissa oli meitä joitakin oppilaita ja jos oikein muistan päädyimmesieltä jostain Karhunkankaalta (lähes Inkeroisista) istumaan Mylsällekuppilaan, joka sijaitsi SYPin talossa (?).

Olinhan siellä minäkin - Wescu - 02.09.2010

Viälä tuli semmoinen juttu niistä lekendraarisista Juice-konsuista miäleen, että Juice suaritti nk. Yleisö-huudatuksen tähän tapaan: Vee! "Vee!" Ii! "Ii!" Tee! "Tee!" Tee! "Tee!" Uu! "Uu!" Vesi tippuu! Se oli sit olevinaa hauskaa, ja olihan se.

Juice-konsuista vielä - Irja Kettunen - 30.06.2010

Mikä lie vuosi ollut, mutta olinhan siellä minäkin. Soittovolyymi oli kattoa nostattava, eikä pyynnöstä huolimatta muuksi muuttunut. Viimeinen pisara Virtasen Repalle käsittääkseni oli Juicen ja Velton esittämä "Anne anna pilluu - Täh? - Pilluu". Muistaakseni heti sen jälkeen tuli lopetuskäsky, ja kun siihen ei reagoitu (paitsi vinoilulla), Repa teki vihastuksissaan paniikkiratkaisun ja käänsi pääkatkaisinta. Siihen loppuivat ne karkelot. Poistumisjonoissa kävi sitten senaikainen napina, mutta suurempaan vastarintaan ei kukaan uskaltautunut edes pimeyden turvin.

Taisi olla em. sanoitus kaikille taviksille liian rohkea siihen maailmanaikaan. Samassa porukassa ollut Anne ainakin nolostui ja vaihtoi väriä kuin liikennevalot. Voi viattomuutta!

Lisätty kuva "maailman ensimmäinen superpyörä" -tarinaan,

tottimpyora

Rockareista - Jupanen - 07.03.2010

Tuolla Iipin/Panden mainitsemassa tuli oltua paikalla, tosin aidan ulkopuolella (9v).
Äiskälle piti kehua että Elvis oli koikassa. 
Tilaisuuden oikea nimi oli "Korvike Rockari" 
13.7.1974 klo 14:00 alkaen Jussi & boys (Korialla samana päivänä kaliksessa myös keikalla nimellä Jussi Raittinen & The Boys + REMU the hurriganes, liput 8,-), Karma, Kalevala, Ernos, Jig Saw, Marjoriitta, Savannah, Headache yms. Liput 15,- 
Teltta alue, ravintola, hyvä fiilis, tule koe, nauti 
T:JP

Vähä tarkennust noist Juice-konsuist - Kimmo Katajala - 01.01.2010

Kiva kun noi konsut muistetaa jois ol esiintymäs Juice ja Veltto, oli ne kyl aika tapaus. Muuten se meni noi, niinku Kuritun Jallu kirjotti, mut ei vuaden Mylsäläiseks valittu Pajuojan Reijo niit pileit lopettannu, kun se oli matikan ja vysiikan opettaja Virtasen Reijo, joka kulki ainaki meijän luakalla nimellä "Juuttoni" (Newton). Valvovat opettajat pahastu niist Velton sanotuksist ja päätti et pileet lopetetaa klo 22, kun oltii sovittu Juicen kans et ne soittaa klo 23 asti, mihi olikii alunperin lupa. Ku kello tul kymmene, kävi Reijo lavan ees ja osotti sormel rannekelloosa. Juice, spiikkas et "Eräs opettajistanne kävi näyttämässä, että hänelläkin on kello", jost Repa hermostu ja kävi pääkatkasimest panemas virrat poikki. Pimees sit yritettii saaha porukka ulos koulust. Miä muistan tän aika hyvin, kun miä olin teinikunnan puheenjohtaja ja minuu puhuteltii täst sit aika kovast. Se ol vissii Juicen Slamin eka keikka, kun ne ol harjotellu vast ihan muutaman kerran, mut komiast ne soitti, ja Velttoha ol iha hervoton. Kiäli meni sen venterist poikki ku se heilu laval mut ei se haitannu yhtää. Ja Juicen sinne järkkäs Sihvolan Lötkö, se vaan soitti sille ja kysy et kun meil ois tän verran rahaa nii tuutteks soittaa. Ja tuliha ne.

Noit Mylsän Rokkareithaa, joist Pillin Panu kirjotti (se oli kyl itte sillon ihan piäni) oli ainaki kaks kertaa Koivusaares (vai muistanks miä kaiken kahten?), ennenkun ne lopetettii, ja niit ennen ol Anjalas Junkkarinjärven rannal kans Rokkarit niminen vestivaali vissii 1974 jos ol ainaki Maarit, Hurriganes ja Tasavallan Presidentti. Miä olin kyl niis kaikis, mut varmaan täytyy viäl vähä vanhentuu, et kehtaa muistella niit touhui enempi. Lapset viäl vaikka lukee. Jos joku muu vähä alottais ensteks.

Panulle Rockareista - Iipi - 02.10.2009

Eli noin se todellakii kirjoitettii, siis se rokkareitten nimi sillon siel Koivusaares. Minul on täysin varmaa tietoo Panulle siit ketä siel oli esiintymäs silloo, siis kesäkuun seittämäs päivä vuonna -75, se oli uimalas rokin juhlaa näin mylsäläisittäin. Esiintyjinä olivatten: Klo 13 Jari Lampinen & Image, Remu & Hurriganes, Isokynä Lindholm, Äimä, ja Bert Ingvars (Ruotsi). Klo 19 Wigwam, Harwest Home (USA), Bert Ingvars, Survival sekä Fantasia.

Mukana olleena Iipi (silloin 13 v., nykyään vanhempi).

Sampsa Kupari - 04.09.2009

Vaikka Mylsä muuten on kutakuinkin täydellinen, niin puutteeksi moni laskee viinakaupan loiston poissaolollaan. Muinoin ei edes Inksassa ollut sellaista (olihan sekin paikan valinta - saakeli). Näin ollen porukka joutui kulkeutumaan Kouvolaan asti janon yllättäessä. Ja jotkut - varsinkin juhlapyhiä ennen - pitemmällekin kotiseutukierrokselle Kuusaalle ja Voikkaalle asti, kun yhdestä putiikista myytiin vain ns. täysi lasti eli korkeintaan kaksi litraa teräviä, joista vain toinen sai olla kirkkaita. Kuusi litraa lisukkeineen riitti jo ekumeenisempiin ja pakanallisempiinkin juhliin.

No, M tavallisena lauantaina otti normaalin bussinsa Kouvolaan kaksikymmentä vaille yksi. Kun matka kesti kaksikymmentä minuuttia ja silloinen putiikki Valtakadun ja Kivimiehentien risteyksessä meni tasan yhdeltä kiinni, niin paikalle ehti hyvin, sillä bussi pysähtyi kaupan lähimmälle pysäkille jo minuuttia vaille (linja-autoaseman kautta matka olisi kestänyt ehkä huomattavasti kauemminkin Retkun eli Red Carin houkutuksineen). Jämptille kössille tämä minuutti oli aivan riittävä. Kerran kuitenkin bussi oli hivenen myöhässä ja parinkymmenen metrin päästä Alkon oven nähdessään M huomasi kerberoksen sulkevan ovea. No, muutamalla juoksuaskeleella M ehti ovelle ennen lukon kielen naksahtamista, ja kielen naksahtaminen taas oli jäädä väliin asiakaspuolella. Kerberos veti ovea kaikilla voimillaan kiinni ja M puolestaan auki - hyvä, ettei pitkä ripa käteen jäänyt. M oli kuitenkin nuoruutensa voimissa ja veti kerberoksen ulos alkoholiliikkeestä kuin korkin viinipullosta. "Noin vahva kaveri saa vielä mennä" tämä armahti yllättäen ja viikonloppu oli pelastettu.

Alkon asiakaspalvelu on nyttemmin saanut myös finessimpiä toimintamalleja.

Mylsäläist musiikkii - Panu Pilli - 25.06.2009

Tos kun oli juttuu tost Juicest nii tuli vaan miälee sellanen juttu että olihan nois konsuis oman kylän pändeikii soittamas.Mylsälhän oli melko aktiivist toi musisointipuali jo ihan tualt aikojen alust(niinkuin toi Tynnilän Valto) mut miä keskityn nyt täs muistelee vaan tota lähihistoriaa jota ite muistan.Sellanen tuli täs miälee et ei tota Nirvanaa missää Seattles o keksitty;se oli mylsäläin pändi jo tos 70-luvun alkupualel,siin soitti ainakin meien Japi ja Anderssonin Raineri.Oli niil sit muitakii kokoonpanoi.Ainakin sellasen muistan kun CoverBoys.Soittajist muistan että Haimilan Eki oli ainakii jossaa kokoonpanos bassos ja Järvisen Matti rummuis.Mut sit niit muita mylsäläisii pändeihän oli Klemin Arskan autotallis treenannu Brylcreem,Pillin Mikon Bodies ja sithän Sihvolan Lötköl oli paljo erilaisii virityksii(mm.Mies Pilvenreunalta, Slugs&Snails, Let's Go)jotka soitti Lötkön ittensä sanottamist ja säveltämist kappaleist aina Ramones-käännöksiin(ja taas paljo ennen muita,esim Ne Luumäet)Ja sit tiätyst oli se Dave Haapa&Jets joka pärjäs ihan valtakunnallisestkii tuol kisois, mut siälhän olikii sovittu voittaja jo etukäteen;Johnny &the Dodgers jossa laulajana toimi muuan Pasi Hailio joka nykyisin tunnetaan nimellä Tony Montana.Täälthän läks silloo linja-autolliin kannattajiikii mukaa ja sit kävi se paha onnettomuuskii.No,mukaan olleet muistaa senkii asian eikä siit enempää. Olihan noit toki muitakii orkesterei mutkun en nyt kaikkii muista ja et oliks ne Mylsält vai Inksast.Joku varmaan muistaa paremmin ja miälellää miä niit juttui lukisin ja kuuntelisin.

Ai nii,sellanen tul miälee kun Koivusaares pidettii Rokkareit nii muistaisko kukaa niist mitää? Ainakii Hurriganes oli silloo soķttaas.

NYT SE TAPAHTU! - Matti Haimi - 01.01.2009

Nonnih, nyt sitte Mylsästä tuli Yhdistyvien Kansankuntien päätöksellä osa Kouvolaa! Vai pitäskö sanoo, että Mylzän kaista ja Länsiranta (eli Umpsa). Kuulemma jo viime yönä on ammuttu rakettiikin Mylzän kaistalt Kouvolan puolelle? Nyt on tarkka paikka! Meilän pitää huolehtii siit, et Mylsäläishallinnon ohjakset pysyy tiukast Mylsä-lupin käsis. Olen miä kuullu sen verta fanaattisii kannanottoi täst liittämisest, et ei mee pitkää aikaa, kun tääl Mylzän kaistal löytyy joku AFAS tai HEMAHAD. Länsirannan puolel tietyst uhkaa syntyy AL-AFATAH.

Inksas on jo kuulemma perustettu INKZBOLLAH, mut se ei kuulu Mylsäläishallinnolle. Saavatten kouvolalaiset hoitaa asiat sen kans ihan itte!

Se kuiteskin ol hyvä, että ne lupin kokoukses päätetyt sotaharjotukset Kouvolan rajan läheisyydes ei ehtiny toteutuu. Enkä miä ol kuullu, et siel puolelkaa olis viäl mitää joukkojenkeskityksii tehty?

Mielellää miä kuulisin tääl sivuil lisää tän liitoksen seurauksist ja miten se vaikuttaa Mylzän kaistan ja Länsirannan tulevaisuuteh?

Hyvää loppuvuotta vaan kaikillen

Tero Tapola - 30.03.2008

Terve vaan Mylsäläiset ja monien kohalt pitkäst aikaa. Olipa hauska löytää nämä sivut. Kuulin männä perjantaina Prisman käytävällä että tämmöset on olemassa. Joku tossa oli kirjottanu pankin rappusilla istumisesta. Tulihan siellä oltua ja aikaa tapettua. Tuli myöskin vastustettua paikallisia lentäviä, Kurppaa ja Sorsaa. Polliisit tulivat kerran kesken meiän illanvieton paikalle, ja oltiin kait liian kovaäänisiä koska tuli tiukkasananinen käsky virkavallalta: ei siinä saa istua!!! Senverran oltiin kovia jätkiä, että noustiin sitten seisomaan, mutta ei lähetty mihinkään vaan jatkettiin porinointia kuten siihen saakkakin. Se tuntui olevan liikaa, ainakin huudosta päätellen, polliseillekin, joten olihan sitten lähettävä muualle, ja muistaakseni mentiin aika lujaa. Että semmästa kiusantekoa. Tuntuu valitettavasti nykynuorisolla olevan rankemmat konstit.

Että tämmöstä ja pirusti terveisiä kaikille Mylsäläisille.

Juicen ja Velton vierailu metropolissa nimeltä Mylsä - Jallu Kurittu - 22.2.2008

Satuinpa kuulumaa teinikunnan paikallisosastoo joskus kultasen seitkytluvun loppupualel.Taisin olla rahastonhoitaja vaik ei meitil tiätyst mitää varsinaist rahastoo ollukkaa. Sihteerikii taisin olla niinku vissii kaikes muuskii jo silloon. Vaikei rahastoo ollukkaa nii tilil oli kuiteskii rahaa ja siit piti päästä äkkii eroo, et olis voinu hakee taas kaupungilt uutta tukee. Miätittii jossaa kokoukses että mitäs tehtäs ja keksittii se sama minkä moni muukii on myähemmin keksiny. Pietää kunnon pileet ja tuhlataa rahat sillee.

Niihää myä sit päätettii ja aateltii että otetaa kunnon muusikot paikalle että saa'a kunnot konsut. Ei muuta ku soittamaa Juicen keikkajärjestäjälle. En tiiä ja muista enää kuka sen homman hoiti, mut samaa syssyy ja hintaa saatii Velttokii. Yhteiskoulun salii tul siis Juice ja sen sillonen bändi, joka tais olla Slam. Ainakii basisti ol Tervaharjun Hannu Kemist. (Muistan sen siint kun se sano nähneens mun pelaavan KePS - MyPa pelis aiemmin) Sit tuli Veltto ja sit tuli viäl niin paljo ihmisii, että meitin hyvä ajatus rahan tuhlauksest meni ihan piälee. Jäätii voitolle vaik muusikot otti 2300 markkaa. Maksoin kympin setelein suaraa Juicen salkkuu. Otti rahat eikä ees tarkastanu että olko siin tarpeeks. Voin sanoo että ol.

Olis voitu kyl palauttaa osa rahoist yleisölle, koska Pajuojan Reijo ol tyly reksi ja lopetti keikan kesken. Se tulkitti rianaukseks kun Veltto laulo Harmagedonin kun kuul että paikal ol Westerholmin Rainon (sen kristillisten pualuesihteerin jne.) poika Matti, joka ol meitil ruatsin ja venäjän sijaisopettajan. Reijo vääns pääkatkasijast ja pileet loppu siihen. Muitahaa se varmaa harmitti, paitti meit järjestäjii. Kun saatii rahat Juicen salkkuu, myähää lähettii soittajapoikien kaa Kymenkoskee. Mut se onkii jo toinen juttu.

Kymen sillal - Ari Heiskanen - 7.2.2008

Kerrottakoon, etten mäkään ole jääny Pöysän Joppea huonommaks näissä sakkoasioissa. Ajelin vanhalla Saab ysikutosel liian innokkaasti Kymen sillal kohti Hepovuorta ja tietysti pollarit olivat mittaamassa nopeuksia. Maijan takapenkillä ensiksi hymyilimme toisillemme ja sen jälkeen vaihdoimme papereit.

Loppuviikolla veljeni Risto lainasi autoani ja sai samassa paikassa sakot. Ajoi 1 km mua nopeammin - oli kiire naisiin Muhniemelle.

Maanantaina meillä oli hiljainen päivä, sillä iskän työpöydällä oli molempien sakot. Kamarilla oli puhuttu, että hätäisiä nuo Heiskaset!

Valitettavasti sakot eivät ole jääneet tähän. Yhdenkin kerran yritin nopeusennätystä ulkomaanrekisterissä olleella autolla Helsingistä Jyväskylään, mutta matka tyssäs jo ennen Mäntsälää. Onneks mukana olleet japskit osallistuivat kolehtiin.

Liisa kelin o.s. Tynnilä - 29.10.2007

Minun ensimmäiset muistikuvat Mylsäst taitaa olla jostaa 60-luvult. Mummo asu Mylsäl ja Mäen puutarhaa piti mummon veli Aarne. Aarne anto kasvihuaneest maistaa viinirypäleit. Kaupas käytii Mylsäl. Inksaa ei onneks päästykkää, kun linskit kulki vaa Mylsän suuntaa siält Järventaustalt, tai eihää ne nyt sentää kylän kautta kiärtänny vaa Lankkuaholt käytii linskii. Kävihää kyläl myymäläauto mistä sit aina lauantaisin viikkorahal ostettii karkkii tai tiikerijätskii, mut eihää siält kaikkee saannu, sit piti mennä Mylsälle Knapen lihakauppaa ostamaa esimerkiks itkevää juustoo ja Kären kaupast siit naapurist sai sit muutakii. Kahvi jauhettii pavuist ja paketin päälle laitettii pyäreäkulmain pahvilappu mis oli autokuvii.

Oppikouluu miä sit pääsin vaikkei ois uskonnu ja rupesin linskil kulkee Mylsäl koulus ja olin vaa 11 vuatta, onneks Tarhalan Anja ja Päivikii oli opparis ja Paakalan pojat ja Anttilan Timppa ja Veka nii ei tarvinnu yksin mennä. Kilometri piti kävellä pysäkille peltojen ja mettien halki ja potkiskella isompii susii takasin mettän pualelle. Ja välil piti nostaa Markku ojast, aika monta kertaakii. Mylsän torin laialt sit aina käveltii koululle Mylsän pääkatuu. Siin oli KOP ja Säästöpankki, kemppari, kirjakauppa, posti, apteekki, rautakauppa, vaatekauppa Vivo, valokuvaamo Helena, Koivulan leipomo, urheiluliike, parturi, Räkälä.... Ei ol enää paljo mitää. Paitti Räkälä, vaikkei se enää sen nimiin ole. Ruakatunnil haettii Koivulast munkkipossoi ja pitkonpualikkait ja R-kiskalt Suffelii ja Lola-patukoit. Se kiska oli silloo siin junanradan lähel.

Kaheksan vuatta tuli sit koulureittii kulettuu, ja viimisen vuanna se reitti sit vähä haarautu välil Kymenkoskeekii.

Siäl tuli istuttuu isol porukal, Äitsy anto laittaa pöyät yhtee ja meit oli välil yli 20 ihmist samas pöyäs, ja viäläkii myä tapaillaa, tosin piänemmäl porukal, joten voip sanoo, et Mylsäl on alkannu yli 30 vuatta kestäneit ystävyyssuhteit. Se on hianoo.

No enhää miä voinnu Mylsält pois pysyy. 26-vuatiaan miä muutin sinne asumaa. Synnytin sinne kolme poikaa, joista yks nyt asuu Mylsäl. Kymmenen vuatta asuin Mylsäl ja muutin sit Keltsulle, mut sehää onkii melkee Mylsäl ja vaa seittemän kilometrin päässä kotikyläst, joten eihää täs ol hätäpäivää. Keltsulle tein viäl kaks lasta, ja nyt ne on sit koulus Mylsäl kun Keltsun koulu lakkautettii. Isä ja äiti ja pikkuvelikii asuu Mylsäl, nii että eihää siit Mylsäst eroo pääs. Enkä haluakkaa. Mihkäs sit nyt kotoaa lähtis.

Minust Kenraalintie on just hiano. Ei sit sais uudistaa. Se on ihan samanlainen kun 70-luvulkii, paitsi ettei Kymenkoskee enää ole. Kerrankii joku asia on säilynny melkee muuttumattoman. Kun uusii taloi tehää ja kaikki vanha hävitetää, ei kukaa kohta enää muista minkälaist oli ennen. Paitti ehkä myä sit viäläkii vanhempan kun ei enää muisteta kun vanhoi asioit.

Inksan suoral - Pöysän Joppe - 14.10.2007

Oltii joskus seitkytluvun alus Heiskasen Arin kaa pyäril Anjalan Vepskil. Ei kail ollu käynu vlaksi, ku kerran palattii kahestaa takasin. Ajettii ilman valoi. Inksan suoral poliisit pysäytti meijät. Arin iskä oli silloin nimismies ja ois kai selvitty nuhtelul. Poliisit ol jo palaamas Transitilleen. Mut sit ne älys, että mul on armeijan takki päällä. Ylikessun natsat ja kaikki.

Siitähän ne riemastui. Takki piti antaa siit paikast ja seuraavaan päivään poliisiasemalle.

Iskä ol kotoon hurjana. Ei mulle vaan niille poliiseille. Iskä ilmoitti jepareille, et alaikänen poika ei tule yksin mihinkään. Jos on tarvis, se itte voi tulla.

Lopult myä oltiin yhes siäl asemal. Iskä hoiti puhehommat. Rikos ol kuitenkii niin vakava, että sakkohan siitä tuli. ”Käytti siviilihenkilönä sotilaspukua ilman asianomaista lupaa.” Viis kahen markan päiväsakkoo.

Makselin sakot ajallaa pois. Seuraavaa sakkoo ei o kuulunnu. Tähän mennes.

Sami - 10.9.2007

Joskus 80-luvulla istuimme kavereiden kanssa perjantai-iltaa ja ajattelimme kysyä tulisiko Virikin mukaan. Puhelinnumeroa ei kukaan muistanut, joten tiedustelupalveluun oli soitettava. Kyselin mikä on Ari Sihvolan puhelinnumero. Vastaus tuli samantein kuten myös ystävällinen ohjekin, että "ei kannata soittaa kun vast kymmenen jälkeen, kun se on iltalöysis". Näin teimmekin ja homma toimi.

Maailma pieni, Myllykoski suuri.

SIPPU-viiri - Merja Väkevä o.s. Haapala - 20.6.2007

Sain tän ajatuksen inksalaisen serkun 50-vuotissyntymäpäivil, serkun äiti on sentäs mylsäläinen. Mylsä-lupi tarvii oman viirin. Sen vois luovuttaa, ku joku tekee jonkuu merkittävän teon, täyttää vaik pyäreit vuosii. Juhlapäivinä sen vois nostaa pöydälle ja muistella mylsäläisii perusasioit, niinku Koivulan leipomon reikäleipää ja ruislimppuu 60-70-luvul, sen parempaa ei oo leipomos leivottu.

Samal muistais sit senkii, ku äiskä käräytti tupakalt leipomon kahvilast ja kävi antamas tukkapöllyy. Jos lupin varallisuus on edellee pyäreet kaks euroo, vois hankkii vaa kietoviirin. Edesmenneelt iskält jos kysyis neuvoo, nii se sanois, et tekstin voi kirjottaa maalarinteipille, sillee se on sit helppo ja halpa vaihtaa.

Mervi Vyyryläinen - 13.5.2007

Mul tuli mielee yks ympäristöjuttu. En tarkota ympäristöl sit vanhaa osulaa, eihän sit enää ookkaa ja nythän tääl on S-Market Sinikello, enkä kyl tarkota sitäkää. Siit osulast muuten tuli mielee, ett siel oli kerran esiintymäs Tapio Rautavaara, sillon joskus 60-70-luvul,ja se pyys minuu PITÄÄ NUOTTEI! Siin kauheeta seisoo keskel kauppaa naama punaseen ja pitää TAPIO RAUTAVAARALLE nuottei, kun se soittaa kitaraa ja laulaa. Mut mummoi varmaa pänni, kun ei se pyytäny niit.

Tarkotan sellast ympäristöjuttuu, ett varmaa Mylsäl(kii) on tapahtunu kasvihuoneilmiö. Jos talvel lähtee rantatietä Kouvolaa päin, nii tavallisest jääl ei näy ketää. Kun eihän siel oo ees jäätä. Jos tienvieres joskus on monta autoo, niin sit siel on kyl poliisiautokii, ja ne on auttamas hirvee maihin, kun se ei o muistanu, ettei Kymes enää o jäitä. Sit taas takastulles siel tienvieres saattaa olla yks auto. Mut siin on aina venäläiset rekkarit, ja kaks taikolme miestä istuu pilkil siin yhen laiturin lähel. Ne taas ei välitä, vaikkei siel o jäitä.

Mut sillon nuoreen myö toisiin talviin tehtii Kymelle oma luistinrata eikä kukaa koskaa molskahtanu vetee. Ja sit kun miä sain meiän Lassen vanhan piikin enkä uskaltanu nostaa jalkoi tapeille, niin miä ajoin eka talveen Kymel ja suhnasin kengil jäätä pitkin, ja kun piti pysähtyy nii kytkin pohjas pysty ajaa päin lumipenkkaa.

Ainakii Yläpääs pysty tekee tällee, ja varmaa toiseskii pääs. Ennen tät kasvihuoneilmiöö.

Maailman Ensimmäinen Superpyörä - Sami - 20.4.2007

Sateisena päivänä Myllykosken keskustassa jyrähti ja Pokintiellä ihmeteltiin, kun ukkospilviä ei kuitenkaan näkynyt. Jyrähdykset tihenevät ja pitenivät. Naapurit tiesivät vanhasta muistosta suunnata Totin tallille katsomaan mitä tällä kertaa oli työn alla. Vanha varttilitrainen Matlessi oli saanut voimanlähteekseen Tekoviasta peräisin olleen koneen. Kolmipyttyisen poikittain runkoon istutetun 900-kuutioisen kaksitahtisen myllyn sovittaminen onnistui mitenkuten, kun alkuperäispyörässä oli erillinen vaihdelaatikko. No, ehkä kaikki,lujuuslaskelmat rungon, jarrujen ja voimansiirron suhteen eivät katsastusinsinöörin ohjekirjan mukaan olleetkaan suunniteltu.

Totti tunnettiin erityisen taitavana ja varsinkin omaperäisenä ongelmien ratkaisijana. Kulunutkin auton moottori sai määrätietoisessa käsittelyssä nopeasti uuden elämän. Kone nostettiin tallin lattialle puhtaiden pahvien päälle. Asentaja tuijotti kohdetta hypnoottisesti aikansa ja kierti sitä ympäri. Sitten nopea purkaminen, uudet osat tarvikeliikkeestä ja kone taas kasaan. Yleensä kone lähti tämän jälkeen ensi yrittämällä käyntiin. Nyt kohteena oli puolestaan vanhan mohnan ja ”ison” auton moottorin yhdistäminen. Tuolloin useimmat tyytyivät vielä japanilaisten satapiikkien turhanaikaiseen kutkutteluun tai Jawoilla köröttelyyn, joten aikansa mittapuun mukaan kyseessä oli todellinen superpyörä. Ehkä maailman mittakaavassakin.

Varmaan HD:n prototyyppien testauksessa Keskilännen tasangoilla on jotain alkuvoimaa uhkuvaa rosoisuutta mutta ei Totinkaan touhusta puuttunut sitä lajia. Bensatankin virkaa toimitti ylösalaisin teipattu tenupullo, joten alfaversio ei toimintasäteensä puolesta varsinainen matkapyörä ollut. Pakoputkia ei ensimmäisissä yrityksessä kaivattu. Pakosarja oli hitsattu kolmesta parin tuuman pituisesta sylintereihin kiinnitetyistä putkenpätkistä, jotka oli yhdistetty tuhdilla poikittaisella kokoojaputkella. Kokoojan päät suuntautuivat olemattoman tankin alta suoraan sivulle polvien edessä. Äänenvaimennus ei ehkä täyttänyt kaikkia virallisia pykäliä. Sitä vastoin tieliikennelaissa ei liene mitään erityisiä vaatimuksia liekinvaimennukselle. Pakosarjan päistä kone laski kummallekin sivulle puolen metrin liekkiä kuin konekivääristä. Kun ääni oli myös samaa luokkaa, menossa oli ehkä havaittavissa tiettyä voiman tuntua.

Koeajoratana oli aluksi Pokintie. Testausvaiheessa ei kiireiden vuoksi koeajokilpiä ollut ehditty hankkia. Kuitenkaan Myllykosken lentävät - Kurppa, Sorsa ja Tiira - eivät saaneet kilvettömästä pyörästä vihiä. Torleyson kiiti tietä edestakaisin varttimailin räjähtävin kiihdytyksin ja myös näyttävin jarrutuksinkin. Ehkä virkavalta oli huonokuuloista, kun ei huomannut puuttua asiaan. Toisaalta olihan koeajoradan poliisiasemaa lähemmästäkin kääntöpisteestä lähes 50 m matka kamarille, joten ei sitä kaikkea pientä huomaa, kun ei nyt aivan aseman ympäri aja. Tämä taas sattui avo-Tekovian kanssa mutta on oma juttunsa.

Koeajolenkit pitenivät mm. Sutkin rantaan, jossa kerran vesijäähdytteisen moottorin vesiletku petti. Kuljettajan kannalta on kiusallista ja keskittymistä haittaavaa, kun muutama litra lähes kiehuvaa vettä suihkuaa paineella alhaalta syliin. Tämä kiusallisuus johti pyörän ohjaamiseen suoraan jokeen ja vakuutteluihin, ettei sitä ikinä noudeta sieltä. Päätös pyörrettiin kuitenkin seuraavana päivänä.

Vaan missä aikakautensa superpyörä mahtaa nykyisin olla? Ehkä tämän oikein paikka voisi olla kotiseutumuseossa, jos sellainen nyt Myllykoskella jossain on. Ehkä siinä olisi jopa enemmän jotain myllykoskelaisuutta ja eläväisyyttä kuin perinteisissä kiuluissa ja haljenneissa puukauhoissa.

tottimpyora

Matti Haimi - 20.4.2007

Jos sillen maailmanperintölistallen pitää jotah paikkaa Mylsält laittaa, niin se on kyl Pankin Rappuset! Nykyää siin taitaa olla ihan jotah muuta? Ainaskii se talo näytti aika ankialt, kun viimeiks ohitte ajelin.

Siin ol se PAIKKA, jossa kaik nuoret tos 60 ja 70 -luvuil kohtas. Jollei päivittäin, niin ainaski viikonloppusin. Siin tehtih ne kaik tärkiät päätökset siint, mitä nyt aletah? Mennäänks sit Koivusaareh, Vepskille, Paviskille, Kallioniemeh vaiko peräti Kuntisille? Ihan epätoivoses tilantehes voitih sit vaik lähtee Haminah!

Siin Pankin Rappusil sit ol kaikki kulkuneuvot. Jotkuu tul jalan, monet pyöräl ja mopol. Sit ol ne moottorpyöräporukat. Ne ol poikii melkeen kaik järestäh, enkä miä muista kun yhen tytön, ton Vyyryläisen Mekun, kun ajo moottorpyörää -vaik enhää miä enää muista paljo muutakaa :-) Autoilkii ol joitaa, ol muitakii, kun Perttulan Make, Paljakan Aarni ja Koivulan Kari.

Siin sit opeteltih seurusteluu tyttöjen kaa ja tupakanpolttoo. Viinankäytön perehdytyskeskus taas ol Koivusaares. Pankin Rappusil ei paljoo viinan kans läträtty, kun siel ol niin paljo niit moottoriajoneuvoi. Eikä se kännis ajo koskaa ollu suosios.

Sen verta siin pit olla varuillah, et kun äijät men tai tul tehtaalt löysist, niin pit kattoo, ettei hölmöilly tuttujen nählen.

Miä en tiälä, mis nykyää Mylsän nuoret notkuu, mut ne pankin Rappuset ei koskaa unohlu!

Annamari Haimi - 25.3.2007

Miä olin varmaa jotaa yheksän, kun uskalsin tulla ekan kerran yksin pyä räl Mylsälle. Rautakorvest oli olevinaa niin pitkä matka. Mellun kaa mentii, Mellu oli min paras kaveri ja asu lähempään keskustaa. Ihan ekaks mentii Essolle juamaa limskat. Muistaaksein syätii yks pulla pualiks. Siihe meni melkeen koko matkakassa, mut se tuntu niin hianolle, oltii kun isot ihmiset.

Sit myä käytii joissain kaupois, pyärittii hyllyjen välis ja ihmeteltii. Kirkonraitil oli silloin viäl vaik mitä kauppoi. Miä tykkäsin kirjakaupast, kun siäl hais niin hyvälle ja oli nii rauhallist. Miä kysyin siält sit kerran kesätöitäkii, mut ei ne hualinu. Nyt siin samas talos on kirpputori, ja se näyttää paljo piänemmält, niinkun kaikki talot.

Minust kirkonraitti olis viäläkin tosi hiano, jos jostain löytys sen verran kulttuuritahtoo ja fyffee, et talojen julkisivut saatas kondiksee. Mut taitaa jäähä toiveeks, ellei sit joku ehdota sit Unescon Maailmanperintöluetteloo. Min miälest sille listalle sopis oikeestaa koko Mylsä.

Mun Mylsä - Tarja Raninen - 14.2.2007

Ihan pienenä asuttii lähellä Tommiskan kauppaa. Huhujen mukaa Tommiska oli käyny 19 kertaa inssiajossa eikä ollu vieläkää saanu ajokorttia.

Koulumatkalla kauheinta oli se, jos joku Huusarin pojista tuli vastaan. Varma huhu tiesi kertoa, että niillä on lapasen sisällä hevosenkenkä.

Kun paperitehtaan pilli soi, kello oli neljä ja leikki piti lopettaa – oli se sitten miten jännäs kohtaa hyvänsä. Aina oli leikkikavereissa joku, jonka isä oli tehtaalla töissä ja niillä oli ruoka puoli viideltä.

Kesällä ajettii joka päivä pyörillä maauimalaan, ja jos oli kymmenen tai kakskyt pennii rahaa, ostettii matkalla kioskilta koko rahalla pennin nallekarkkeja. Maauimalan pukukopissa oli reikä, josta pojat katteli tyttöjen puolelle. Aikuiset tädit ei tienneet sitä, mut tytöt laitto pyyhkeen reiän eteen siks aikaa ku vaihto uikut päälle. Uimalas ei ollu ky yks iso poika, joka uskalsi hypätä seiskasta pää eellä.

Mun tehtävä oli hakee osuuskaupasta irtomaitoa kannuun. Vaikeinta oli viedä se kotiin läikyttämättä. Se oli liian painava kantaa, joten sitä oli pakko pitää pyörän sarves.

Työskin pihalle oli pystytetty joku ihmeelliin pyöree härveli ja iso kyltti Surmanajajat. Lapset pääsi ilmaseks sisään kattomaa, kun isä ja poika ajo mohnilla ympäri metallipyttyä. Sen jälkeen mentiin ulos ja surmanajaja-i sä jako kaikille postikortit, joissa oli niiden kuva. Höh. Seurantalolla käynyt hypnotisoija oli parempi.