Myllykoski-klubi (rahvaanom. Mylsä-lupi) on perustettu Helsingissä 17.9.2004. Perustavassa kokouksessa oli paikalla seitsemän Myllykoskella (nyk. Anjalankoski) keskisessä Kymenlaaksossa lapsuutensa viettänyttä henkilöä. Vuoden 2007 loppuun mennessä jäsenmäärä oli kymmenkertaistunut.

Kokouksessa sorvatut klubin säännöt edustavat paikalla olleiden käsitystä mylsäläisyyden perusolemuksesta. Sihteerinä toiminut Neiti Näpsä tuli tallentaneeksi ilmaisumuodon, ajattelutavan ja elämänasenteen, jonka myös Myllykoskella edelleen asuvat kokevat omakseen ("Parasta mitä miä oon lukennu pitkää aikaa", tuntematon mylsäläinen perustajajäsenen kaverille Kenraalintiellä) ja jota on sittemmin käsitelty myös mediassa.

Perustamispäivästä on sittemmin muodostunut mylsäläisten virallinen siputuspäivä (sippu = klubin symboli, ks. Sippolan kunta, jonka suurin taajama Myllykoski oli vuoteen 1975 eli Anjalankosken kauppalan perustamiseen asti).

Sana Myllykoski elää ja kukoistaa mm. paperiteollisuuskonsernin, jalkapalloseuran (Myllykosken Pallo), kirkon, keilahallin, kievarin, apteekin, rautatieaseman, yhteiskoulun ja hiihtoseuran (Myllykosken Latu) nimissä. Myllykosken ainutlaatuinen kieli on tallennettu Mylsä–suomi -sanakirjaan Sumpsihvel (toim. Sampsa Kupari).

Myllykoski-klubin kukoistuksen syitä:

• ”Se tuntuu pumpus hyvält.” (© Ari Sihvola 12.10.2007)
• Toisten mylsäläisten tapaaminen kokouksissa ja klubi-illoissa antaa perspektiiviä ymmärtää omaa identiteettiä, jonka kasvuympäristöä olivat paperitehtaan savut, Hyvä MyPa -huudot, Kymijoen mattolaiturit, Lemmensaari ja maauimala sekä kaksi kertaa päivässä
  (nyk. kymmenen) ohi kiitävät lättähatut Kouvola–Kotka-radalla.
• Perimylsäläisen elämänasenteen ylläpitäminen auttaa suhtautumaan muhevast ja rempsakkaast myös muihin kuin mylsäläisiin – ei kuitenkaan inksalaisiin.